Iloinen 20 Luku
Kausivaloja kuvailin kännykän yökuvaustoiminnolla. Tähän se päättyykin tämä Tammikuu, rauhallista hiljaiseloa, terveellistä ruokaa, lenkkeilyä, retkeillyä ja joogaa. Samat kujeet jatkuu Helmikuussa, ja jotain muutakin on tiedossa jeee Siihen asti voikaa hyvin ja iloitkaa joka päivästä.
Banja luku
Katson poikaa tarkemmin. Vaatteet ovat rennot, löysät farkut ja t-paita. Hänellä on todella vaaleat, taipuisat hiukset, ruskeat silmät ja kauniit hymykuopat. Hänen leveä hymynsä yltää korvasta korvaan, kun hän näkee minun huomioineen hänet. Kummallista. Se ei edes näytä teennäiseltä. Hän jatkaa puhumista keskeyttäen ajatukseni: "Olen Chris. Sori, että nauroin sinulle. Näytit vain niin iloiselta, että naurusi tarttui minuunkin. Ja sinulla on mahtava lauluääni! " "Oikeastiko? " minulta lipsahtaa, ennen kuin ehdin ajatellakaan. Äh, ei minun pitänyt puhua tälle jätkälle yhtään mitään! Suljen suuni nopeasti ja katselen muualle. "Joojoo, usko nyt vain, " Chris nauraa sydämellisesti. Kohotan kulmaani. Hän on... Siedettävä? En olisi uskonut. "Entä sinun nimesi. Saanko kuulla sen? " hän kysyy ja katsoo minua silmiin. Sydämeni hypähtää kurkkuun. Miksi joku tuntematon poika tulee juttelemaan minulle? "Ashleigh, " mutisen lopulta, parinkymmenen hiljaisen sekunnin jälkeen. Hän nyökkää ja toistaa nimeni.
0 1 661 ( 1 Today) By July-Emily | Published: Mar 30, 2008 © 2008 - 2020 July-Emily No... tuo on nyt sitten pakollisen tyyliopin kurssin piirustus. En voi väittää kehittyneeni viimeiseen kuuteen vuoteen, mutta yllätyin ettei taidoissa ole ollut takapakkiakaan, joten olen varsin ylpeä itsestäni. Miehen asento varsinkin onnistui sangen hyvin Image size 2141x3186px 867. 89 KB
Kuulen matalan äänen nauravan takanani ja loksautan suuni kiinni. En tajunnut laulavani! Istun jähmettyneenä kivellä ja tuijotan suoraan eteenpäin. Minun ei ollut tarkoitus laulaa! Eikä pitää hauskaa! Ei ainakaan julkisesti. Suljen äskeisen riemun paksun muurin taakse ajatuksissani, ja palaan taas normaaliksi, mistään mitään välittämättömäksi itsekseni. "Hei, älä lopeta! " matala ääni puhuu taas. "Sinulla on todella kaunis ääni! " Hän naureskelee, joten ymmärrän äskeisen kehun olleen vain sarkasmia. Päätän olla välittämättä pojasta, ja jatkan tuijottamista kaukaisuuteen. Kuulen, kuinka poika lähtee kävelemään tännepäin, mutta vastustan kiusausta kääntyä katsomaan. Hän istahtaa viereeni kivelle. LIian lähelle! Apua! En ole tottunut noin lähellä oleviin ihmisiin! Tunnen, kuinka hän tuijottaa minua. Yrittää saada minut reagoimaan. "Sori, " poika sanoo. Vilkaisen yllättyneenä häntä. Eikö se olekaan niin, että vain kirjoissa pyydetään anteeksi? Ei orpokodissa kukaan vaivautunut pahoittelemaan, vaikka olisi motannut suoraan naamaan.
Etusivu / Front page 2015 DIY 2016 DIY 2017 DIY 2018 DIY 2019 DIY 2020 DIY sunnuntai 6. marraskuuta 2016 Iloinen 20-luku / Flapper lookbook Kesämarkkinoilta löytyi 1920-luvun elokuvalehti ja tä ll ä yhdeksänkym ppise ll ä on yllättävän moderni ilme. This 1920s magazine feels stil l bold in its 90s. In this volume 21 there are very short skirts indeed. Lähettänyt matkailijakirppu klo 11/06/2016 Tunnisteet: 1920s, 20-luku, aikakauslehti, magazine 2 kommenttia: Lindwormmm 6. marraskuuta 2016 klo 14. 54 ihana kansi!!! <3 kunpa vieläkin tehtäisiin piirrettyjä kansia ^-^ tyylikkäitä naisia:D Vastaa Poista Vastaukset matkailijakirppu 6. marraskuuta 2016 klo 16. 24 Totta! :) Poista Vastaukset Vastaa Vastaa Lisää kommentti Lataa lisää... Kiitos viestistäsi! Thanks for your message! Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)
Luku rocca magnottu
2020 Tammikuu. Nyt alkoi se iloinen 20 luku, vai alkoiko? Toivotaan niin Hyvää tätä alkanutta uutta vuotta 2020 Vuoden eka reissu tehtiin Levanevan luonnonsuojelualueelle Kurjenkierrokselle. Lunta ei ollut yhtään, mutta parin päivän pieni pakkanen oli jäädyttänyt märän suon sopivasti. Nastakengät piti olla jalassa ettei liukastunut ja hyvä niillä olikin tallustella. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä loppiaisen vapaapäivän ja lumettomuuden takia. Laavuilla oli ikävä yllätys monelle lapsiperheelle, kun puut oli lopussa ja makkaranpaistovalkeat jäi tekemättä. Uusia puita on tulossa vasta keväällä. Meillä on aina onneksi omat puut repussa mukana. Laihian joessakin on kunnolla vettä sateiden jälkeen. Lumetonta on tammikuu ollut, pellot paljaana ja vedet sulana. Pimeätä ja harmaata lähes joka päivä Paitsi joskus aurinkokin näyttäytyy.. Herättyäni vilkaisin ikkunasta ja havaitsin, että upea auringon nousu oli tulossa. Kovalla kiireellä vaatteet päälle ja kamera mukaan ja menoksi. Aurinko värjää koko maiseman oranssiksi.
- Iloinen 20 luku
- Laivaannousu viking line up tv
- Juuret Karjalassa - Hollmén Roope | Antikvariaatti Lukuhetki
- Iloinen 20 luke's blog
Pilvistyi taas aika nopsaan, hyvä että nähtiin kaunis auringon nousu, ennenkuin pilvet valtasivat taas taivaankannen Vähän vielä paluumatkalla auringon säteitä ojanpientareilla. Onneksi yöllä oli pikkasen tullut valkeaa kuuraa maahan. Tulipahan samalla päivän kävelylenkkikin tehtyä. Tammikuun 19. päivä oli vaihteeksi kaunista. Iltapäivällä lähdimme Asta-siskon kanssa heidän kodalleen retkelle. Käveltiin, kuvailtiin, keitettiin kaffetta ja paistettiin makkarat. Samalla ihailtiin auringon painumista metsän taa. taas aurinkoinen päivä ja yöllä oli ollut vähän pakkasta. Lähdin retkelle Laihianjoen varrelle. Joessa on paljon vettä, mutta jäämuodostelmia ei ollut vielä ilmestynyt paljoakaan, kun on ollut niin lämmintä. Alla on kaksi kokeilevaa kuvaa, päällekkäiskuvaustekniikalla ja kameran liikautustekniikalla otettuja Ihastuin tähän pyörteeseen joessa ja otin siitä monta monituista erilaista valotusta:D Alla on kävelylenkkimaisemista otettuja kännykkäkuvia. 25. 01. Oli yöllä satanut vähän lunta ja kävelylenkki maisema oli kauniin valoisa vaikka taivas olikin pilvessä.
Olen ollut väärässä, mietin. Miten mieleni muuttui niin helposti? Miksen koskaan ole ollut iloinen? Sisimmässäni tiedän syyn, mutta sysään sen mieleni perimmäiseen nurkkaan. Syy on varmasti orpokodissa. Siellä ei juuri ilonaiheita ollut. Ja vaikka myönnänkin itselleni, että ihminen voi olla iloinen, olen silti edelleen ehdottoman varma, etteivät ihmiset välitä toisistaan. Katson aurinkoa. Se paistaa suoraan alas siniseltä taivaalta. Se saa minut nauramaan lisää ja pyörimään ja hyppimään onnesta. Monen vuoden synkistely purkautuu ulos, kun nauran sen taivaan tuuliin. Tunnen itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi ja nauran, hypin ja pyörin vielä vähän lisää. En voi lakata hämmästelemättä tätä mieletöntä tunnetta, joka valtaa minut nauraessani. Onneksi lähdin kämpältä ajoissa. Bussi tulee vasta vartin päästä, joten istahdan lämpimälle kivelle nauttimaan auringosta. Avaan suuni mitään ajattelematta ja alan laulaa silmät kiinni. En tiedä kauanko istun siinä ja laulan. En edes tiedosta laulavani, vaan nautin hetkestä.
