© Toimittanut MTV Tuomas Koivurova ikuisti Rovaniemen eteläpuolella Muurolan kylällä komean rivin muurahaiskekoja. Koivurova kertoo MTV Uutisille, että oli matkalla kesämökilleen, kun huomasi pesät. – Menin hieman vaihtoehtoista reittiä. Tuos...
Käsikirjoituksen luottomiehensä Jari Olavi Rantalan kanssa tehnyt ohjaaja vinkkasi jo Kuukausiliitteen (10/2017) haastattelussa, ettei ole lukenut Linnaansa kuin lakikirjaa. Ohjaaja kertoi, että tuttua saattaa jäädä pois ja omaa tulla tilalle. Tätä taustaa vasten uusi elokuvaversio on jopa yllättävän uskollinen alkuperäisille teksteille. Teatterin lavalla tuntematon voidaan mankeloida postmoderniksi mössöksi. Elokuvakameran läpi katsottuna tarina mukailee kerta toisensa jälkeen kirjallisia esikuvia ja erot syntyvät pienillä painotuksilla ja hahmojen erilaisilla virityksillä. © Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017 Uhosta siivottu sotahenki Edvin Laineen vuonna 1955 tuoreeltaan ohjaama Tuntematon sotilas oli elokuva yleisölle, joka oli itse kokenut sodan. Tätä taustaa vasten Laineen versio oli ankara, vanhojen Suomi-filmien teatraalisuutta huokuvista näyttelijäsuorituksista huolimatta. Karumpi ote olisikin ollut kohtuuton sodasta hädin tuskin toipuneelle aikalaisyleisölle. Rauni Mollbergin vuoden 1985 tulkinta otti tarinan haltuun modernin realismin keinoin ja korosti sodan mielettömyyden universaalia teemaa.
Esiteltävät filmit on valittu siten, että ne edustavat lajinsa parhaimmistoa. Mukana on mm. Tuntematon sotilas, Niskavuoren Heta, Rukajärven tie, Koirankynnenleikkaaja ja Jäniksen vuosi.
Laineen eläväisen hahmogallerian rinnalla Mollbergin elokuvan vakavahenkinen näyttelijätyö ja jäykkä tunnelma tekivät sinällään pätevästä elokuvasta edeltäjäänsä vaikeammin lähestyttävän. Louhimies kuvaa Suomen historian suunnan määrittänyttä jatkosotaa Mollbergiakin ankarammin, kallistumatta kuitenkaan töissään usein nähtyyn inhorealismiin. Uudessa Tuntemattomassa sota on ikävä välttämättömyys, johon on syytä suhtautua mahdollisimman käytännöllisesti. Mitä paremmin vihan ja uhon pystyy sulkemaan mielestään, sitä suurempi mahdollisuus selvitä kotiin hengissä ja järjissään. Suomalaisen miehen prototyypeistä kootun konekiväärikomppanian matka koulutusleiriltä rajan takaiseen Karjalaan taittuu velvollisuudentunnosta, herrojen suunnitelmista hiljaa jupisten. Äänislinnassa koittaa vapauden hetki, joka myös voimistaa koti-ikävää. Sen jälkeen pitkä asemasota syö hermot ja ryhmäkurin rippeet. Kuoleman porteilla karisevat loputkin illuusiot. Paatoksesta siivotun sotahengen ruumiillistumia ovat jälleen kapinallinen Talvisodan veteraani Rokka ( Eero Aho), esimerkkijohtamisen prototyyppi luutnantti Koskela ( Jussi Vatanen) ja sutki, mutta velvollisuudentuntoinen ryhmänjohtaja Hietanen ( Aku Hirviniemi).
Kumarrus Reino Tolvasen eläväiselle karikatyyrille ja nyökkäys Paavo Liskin elämän marinoimalle konkarille. Eero Ahon esittämä Rokka on kuitenkin selkeästi paras ja monipuolisin tulkinta klassikkohahmosta. Karismaattiselta Aholta irtoaa tarpeen mukaan letkeää uhmaa, isällistä huolenpitoa tai kyllästyneen miehen raivoa. Lupsakan tsempparin hiljalleen hyytyvä hymy on koko elokuvan tunnelman ilmapuntari. Komediarooleistaan tunnettu Jussi Vatanen tekee painavan Koskelan, velvollisuudentunnon ruumiillistuman, joka johtaa joukkoaan vertaisen otteella. Aku Hirviniemen murretta luistattava Hietanen liimaa joukkoa yhteen solidaarisuudellaan ja jokamiehen viisauksillaan. Naistennaurattaja Rahikainen ( Andrei Alén) saa nyt kantaakseen jopa niljakkaita piirteitä. Joonas Saartamon luokkatietoinen Lahtinen jyrää puhtaalla tahdonvoimalla, entistäkin ilkeämpi Lehto ( Severi Saarinen) laimentamattomalla vihalla. Upseerikerroksessa Samuli Vauramon Lammion auktoriteetti jää hieman vajaaksi. Johannes Holopaisen Kariluoto sen sijaan kypsyy vakuuttavasti haasteiden koventuessa.
Oli aivan eri luokkaa mitä odotin ja näkee tutuistakin näyttelijöistä uusia puolia. Ehkä paras kotimainen elokuva Vs. Hyödyllisin kielteinen arvio Jaana -5 pistettä Huonoin katsomani tuntematon sotilas!!! (03-01-2019) 0 pistettä Kun on kerran katsonut sen ainoan ja oikean tuntemattoman sotilaan, niin mikään ei yllä samoihin sfääreihin. Oliko näistä arvioista hyötyä? Petteri (20-10-2018) Ihan hyvä, mutta odotin enemmän. Olisi saanut olla enemmän uutta tulkintaa ja näkemystä Linnan kirjaan. Erkko (15-06-2018) Paras. Johanna (10-06-2018) +1 pistettä Tosi hyvä, koskettava. (16-04-2018) minna (09-04-2018) +2 pistettä On ihan hyvä elokuva. tapani Tuntematon sotilas: yllättävän halpa. Pasi (03-04-2018) Hyvä elokuva, mutta ei pärjää vertailussa Edvin Laineen Tuntemattomalle... Teemu (02-04-2018) -6 pistettä Tuote ei ole edes tullut vielä!!!! Eli arvio 0 Ari (08-03-2018) +3 pistettä On hyvä elokuva. Kävin elokuvateatterissa katsomassa. Suosittelen. DVD:tä odotellessa. Aila (07-03-2018) En ole saanut vielä koko elokuvaa.
Myös pokkuroinnin vastustaminen ‒ suomalaisen sisun symboli sekin ‒ läpäisee luontevasti koko eriparisen miesjoukon odysseian. Louhimiehen elokuvan suurin ansio on kertoa kansallistarina nyky-yleisöä puhuttelevalla realismilla. Radikaalia uustulkintaa kaipaaville tämä voi olla pettymys, esikuviin hartaammin suhtautuvalle yleisölle sen sijaan helpotus. Hurmahenkisen nationalismin työkaluksi elokuva ei helpolla taivu. Sen verran syvälle sankarillisuus on haudattu, ja myös sodan rumien elementtien annetaan nostaa päätään. Filmatisointien keskinäinen vertailu on epämielekästä, sen verran erilaisista perspektiiveistä kansallisia kohtalonhetkiä on elokuvattu. Itsenäisyyspäivän jukeboksissa ikuisen paikan saanut Laineen versio elää jo omaa elämäänsä jossain perinteisen arvioinnin ulottumattomissa. Yhdessä suhteessa Louhimiehen tulkinta erottuu selvästi edukseen edeltäjistään: uusi Tuntematon on roolitettu erinomaisesti ja sisältää kolmikon parhaat näyttelijäsuoritukset. Hahmojen tulkinnassa Louhimies myös vetää paikoitellen rohkeasti omaan suuntaansa.